Miten minun olisi pitänyt toimia itsepuolustustilanteessa?

Nyt on kova itku ja hampaiden kiristys meneillään itsepuolustustilanteesta, jossa tietenkin syytettyjen penkille joutuu se, joka on itseään puolustanut.

Loka lentää ja poliittiset vastustajat vihervasemmistossa ja soinilaiset suhmuroijat persuissa eivät malta pysyä pöksyissään. Yle:n kaltaiset mediat innosta pinkeänä.

Mitä minun olisi muka pitänyt tehdä, ettei tarvitsisi käydä raastuvassa? Olen kotona hoitamassa 5kk:n ikäistä vauvaa. Emäntä soittaa vedenhakureissulta lähteeltä itkien pelosta. Hän kertoo, että sama mies, joka on aiemmin uhkaillut ja haukkunut häntä, on taas uhkailemassa häntä ja 4-vuotiasta tytärtäni. Menen paikalle, että emäntä voi rauhassa ottaa vettä ja tehdä paikalla mitä meinasi tehdä.

Tovin rauhallista olikin, mutta kun olemme lähdössä, kohtaamme kookkaan miehen, joka käyttäytyy agressiivisesti ja käy käsiksi mm. potkien minua sukupuolielimille. Puolustaudun ja tilanne on ohi. Poistun paikalta.

Itsepuolustustilanne ja raastupa olisi vältetty, jos…

1) …en olisi ollenkaan mennyt paikalle, kun pikkutytön kanssa oleva lasten äiti soittaa itkien. Tällainen ei minun arvomaailmassa ole vaihtoehto. Silloin kun nainen ja/tai lapsi on hädässä, niin paikalle mennään. Siinä ei jäädä mitään kitisemään tai arpomaan.

2) …silloin kun minua kohtaan suunnattiin rajua väkivaltaa, minun olisi ilmeisesti pitänyt ottaa iskut vastaan sekä toivoa parasta, etten saa vakavia vammoja tai kuole.

Ajattelin, että tässä maassa saa itseään puolustaa.

Jos en olisi mennyt paikalle, olisin ollut pelkuri ja hävettävä mieslapsi. Jos en olisi puolustanut itseäni, voisin nyt olla esim. vakavasti vammautunut.

Tästä asiasta voi tulla tuomio, mutta toivottavasti asiat otetaan huomioon niin kuin ne ovat oikeasti menneet, sekä että oikeus toteutuu ja ei tule tuomiota. Mutta JOS tuomio tulee, niin se sitten tulee. Minulle ei kuitenkaan jäänyt ikuista häpeää itsestä, joka syntyisi peiliin katsoessa sen jälkeen, kun olisin hylännyt pelkurimaisesti naisen ja lapsen oman onnensa nojaan.

Tämä tilanne mikä nyt on, on myös kuitenkin parempi kuin elinikä vammautuneena.

Syytteissä kulkee oma versionsa ja näkemyksensä tapahtumista, ja se mitä oikeasti tapahtui on täysin toinen juttu. Tästä jatketaan ja katsotaan kuinka asia etenee. Itse näen, että toimintani tilanteessa oli kaikinpuolin täysin oikein niin moraalisesti kuin juridisesti. Oikeus arvioinee, oliko voimankäyttöni liiallista vai ei.

Kuva vammoista muutama päivä pahoinpitelyn jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s